Useampi päivä on vierähtänyt ja blogissa on ollut täällä suunnalla hiljaista. Osittain siksi, että Orlandon huvipuistoissa viettämämme aika on ollut aamusta iltaan hyvin intensiivistä, mutta todellisuudessa myös kunnollisen Wi-Fi yhteyden puuttumisen vuoksi. Eilen (tiistaina) illalla hyvin myöhään palattiin takaisin "kotiin" Lantanaan ja nyt on oikein sopiva hetki nostaa jalat ylös ja kirjoittaa. Jalkoja todellakin pitää pitää kohoasennossa tämä päivä, sen verran rankkoja nuo puistopäivät olivat...

Sunnuntaina lähdimme siis ajamaan Orlandoon. Ajomatka oli noin 3 tuntia ja ajoimme sen navigaattorin ohjaamana Florida Turnpikea pitkin. Tie oli yllättäen vain kaksi kaistainen molempiin suuntiin, mutta nopeusrajoitus 70 mailia tunnissa. Sekin tosin on alle 120 km/h joka Suomessa kuitenkin suurin sallittu nopeus. Meno oli kuitenkin aika harhaa kun liikennettä oli niin paljon ja matkalla näimme myös sen todellisuuden, että onnettomuuksia sattuu.

Perille päästyä motellimme oli pienoinen järkytys. Tiesimme kyllä että varaamamme yösija ei ole mikään luksus, koska motellissa oli tarkoitus vain nukkua. Tämä kuitenkin vaikutti jo kyseenalaiselta siihenkin. Jos ollaan positiivisia niin sijainti puistoihin nähden oli hyvä, palvelukin ystävällistä ja.... Siinä ne sitten olivatkin.... Huoneet olivat likaisia, kaikkialla oli tahmeaa ja hieman epäilytti olivatko lakanatkaan puhtaita. Myöskään WC:n ovi ei mennyt meidän huoneessamme kiinni. Päätimme luottaa edes puhtaisiin lakanoihin ja jäädä. Ensimmäisen illan vietimme Disney springs -kadulla, jossa oli kauppoja, valoja ja jouluista Disneyn tunnelmaa. Täällä on niin ihana kulkea illalla ulkona, kun ilma on niin lämmin että toppi ja shortsit ovat silloinkin mukava asu. Myöhään palasimme motelliimme ja päätimme kaatua sänkyyn. Viimeisen WC kävijän kohdalla pytty kuitenkin tulvi yli ja sen sisältö lattialle. Onneksi pytyssä oli vain ykköstä. Selvisi miksi ovi ei siis mennyt kiinni... 

Maanantai aamuna suuntasimme sitten Disneyn Magic Kingdom puistoon, kuten todella moni muukin... Tosin osaisimme varautua ruuhkaan, mutta emme ehkä aivan tällaiseen. Puisto oli kuitenkin hieno, kuten kaikki ne laitteetkin joihin sitten jonotimme. Kummitustaloon jonottaessamme takanamme jonottavat paikalliset kiinnittivät huomiota puheeseemme ja perheen tyttö kertoi olleensa vaihto-oppilaana Suomessa Lappeenrannassa. Suomea hän ei ollut oppinut puhumaan, mutta oli tunnistanut kuitenkin puheemme. Tämä ei myöskään ollut ainoa kerta, kun vierelläolijan kyselivät mistä tulemme, kun eivät tunnistaneet puhettamme. Hauskaa, että kysyivät!

Kuvia puistosta olisi vaikka kuinka, mutta liitän tähän nyt muutaman. 

Lauran takana Tuhkimon linna.

Päässämme korvilla varustetut tonttulakit. Toinen Minnin ja toinen Mikin. 

Tuhkimon linna illan valaistuksessa. Illalla linnan ympäristössä oli huikea ilotulitus. Jokaisen mielestä upein ikinä. Se kestikin lähes 15 minuuttia. Kuvasin siitä pienen videon, mutta en saa sitä tänne liitettyä. Voin korkeimman myöhemmin uudelleen. Tosin laitan sen varmaankin fb:n uudenvuoden tervehdykseksi...