Pitkä kotimatka on päättymässä. Ajetaan Helsingistä kotiin. Matka meni hyvin ja tuntui yllättävin lyhyemmältä kuin menomatka. Toki se ajallisesti olikin lyhyempi kun molemmat lennot tähän suuntaan olivat lyhyempiä, mutta yritimme myös nukkua mahdollisimman paljon kun tähän suuntaan tavallaan yksi yö jäi välistä pois. Onneksi on ilta kun ollaan kotona. Tässä vielä kuva ajomatkalta lentokentälle, se tavallinen tie.

Söimme koneessa mielenkiintoisen näköisen aamiaisen. Laatikko oli niin suloinen, että sisältö tuotti pienen pettymyksen. 

Ajan lisäksi lämpötilan muutos oli hurja! Vaikka Floridassa lämpötila parina viimeisenä päivänä olikin vähän viileämpi, lähdimme +70 F asteesta ja palasimme -24C asteen pakkaseen. Muutosta siis sellainen 50 astetta. Sen kyllä tunsi! Näkymä lentokoneen ikkunastaan oli viileä. 

Koneessa oli useita japanilaisia, jotka koneesta ulos astuessaan kuvasivat toisiaan kun hengitysilmakin jäätyi ❄️💨. Hauskaa! Toisilla oli edelleen shortsit ja lyhythihainen paita, hrrr 😱. Pakkasesta huolimatta oli mukava palata Suomeen. Floridassa asuvat suomalaiset sanoivat, että Suomen ilmasto ei ole ihmisen asumista varten... Ajatuksissani kuitenkin palaan vielä. En ehkä Floridaan, mutta jonnekin toisaalle... 🤔✈️📫🇱🇷

Viimeinen ilta täällä... Tunnelma täällä talossa on juuri nyt sellainen "aavistuksen kaoottinen"... Äidit tyhjentävät kaappeja ja patistavat lapsia pakkaamaan tavaroitaan ja miehet istuvat sohvalla ja katsovat jääkiekkoa... Päätin siis minäkin avata oluen ja kirjoittaa vielä muutaman sanan.

Tavaraa todellakin on aika paljon enemmän kuin tullessa. Laukussa olleet lakanat aiotaan onneksi heittää pois ja niiden sijalta laukuissa on tilaa. Täällä näyttää tältä:

Oikeastaan on ihan mukava päästä jo kotiinkin, vaikka ihanat kaksi viikkoa on ollut. Ehkä juuri siksi? Edessä vaan on taas pitkä lentomatka ja aikaero palatessa on raskaampi. Oikeastaan tänne tullessakin meni ensimmäinen viikko niin, että sammuimme illalla aikaisin ja aamulla kuuden maissa uni tahtoi jo päättyä. Nyt en ole kyllä viikkoon enää ajatellut päivällä, mitä kello on Suomessa. 

Muutamia asioita on ollut tarkoitus jakaa täällä blogissa, mutta ei ole ollut sopivaa kohtaa, jonne ne kirjoittaisin, niin kirjoitan niistä nyt. Pakkauskoot täällä kaupassa ovat kyllä mielenkiintoisia. Maitoa ja mehua myydään kanistereissa! Muistin sen kyllä aikaisemmilta käynneiltä, mutta edelleen se jaksaa ihmetyttää. Miten täällä pienet lapset mahtavat oppia kaatamaan itse maitoa, kun se tuottaa hankaluuksia isommillekin. Myöskään hedelmien painot unsseissa ym. ei oikein mene jakeluun. Ja ruoka, se on kallista. Paljon kalliimpaa kuin Suomessa. Kerran ostimme perunoita ja nekin maksoivat yli 4 dollaria arviolta pari kiloa! Sellaiset ei niin hyvin tienaavat ihmiset saavat täällä palkkaa 7 USD tunnissa. Miten ne elää?

Täällä on näkynyt ihmisten pihoissa paljon kaikkea söpöä, mutta eniten ihailen täällä olevia postilaatikoita. Ne ovat juuri sellaisia kuin elokuvissa, mutta usein hienosti viimeisteltyjä ja tähän aikaan vuodesta tietysti jouluisesta koristeltuja. Tässä kuva yhdestä, jonka ohi tänään kävelin.

Kolmas asia, josta on koko viikko pitänyt kirjoittaa, on kuu. Jouluna se oli kaunis pyöreä, kuten teillä Suomessakin, mutta kun se alkoi pienentyä, se väheni ylhäältä päin, ei sivusta kuten Suomessa. Tällaista en muistanut enkä tiennyt. Kuu oli jännän näköinen, mutta valitettavasti mulla ei ollut koskaan kameraa mukana kun sitä ihailin ja ajattelin aina huomenna ottavani siitä kuvan. Nyt se on valitettavasti myöhäistä.

Tänään kävimme vielä kävelyllä Lantanan jollain "luontopolulla". Ihailimme rannalla olevia hulppeita taloja. Kävimme myös suomalaisen omistamassa kahvilassa kahvilla ja kuulimme, että Lantanassa asuu noin 10 000 suomalaista. Yllättävän vähän heitä on siihen nähden näkynyt, paitsi eilen jääkiekko-ottelussa. Liikkuessamme olemme nähneet enemmänkin ruotsalaisia. Nyt jatkan vielä pakkaamista. Aamulla menemme vielä ulos aamiaiselle, siivoamme ja lähdemme lentokentälle. Loppiaisiltana sitten toivottavasti Suomessa.

Eilen jäi blogi kirjoittamatta. Vietimme rentoa päivää "kotosalla". Kävimme myös rannalla ja hyvä niin, sillä tänään lämpötila putosi yli kymmenen astetta ja yllättävin tuntuu kovin viileältä. Nyt taitaa kuitenkin olla se tavallisempi sää vuodenaikaan nähden täällä. Lämmin on silti edelleen.

Tänään palasimme naisissa Sawgrass mills ostarille, kun jotain tuntui viimeksi unohtuneen ostaa. Ei hätää, sillä tilanne korjattiin tänään! Nyt huolettaa ainoastaan Matkalaukkujen paino paluumatkalla. Visa lasku huolettaa sitten vasta kotona....

Illalla suuntasimme sitten Panthersien jääkiekko-otteluun. Halli oli valtava ja väkeä paljon. Tunnelmaan pääsi hyvin mukaan, vaikka mukaan ostettu Suomen lippu jäikin säilytykseen, kun se oli liian suuri.... Ja suuri se ei todellakaan ollut! Ehkä 50cm leveä, mutta siinä oli sitten noin tuuma liikaa. Kysyin, eikö lippua voisi leikata vähän. Johon turvatarkastaja vastasi että onko sinulla sakset! No ei ole ei teräasetta mukana....

Istuimme korkealla katsomossa, mutta jäälle näki hyvin. Katsomosta myös näki, että peliä seurasi enemmänkin suomalaisia. Isojenkin lippujen kanssa.... Panthers voitti ottelun Minnesotaa vastaan 2-1. Oikeastaan osa tunnelmasta oman pään sisällä puuttui, kun itselle oli aivan sama kumpi joukkue voittaa. Jännitys kuitenkin tiivistyi omaan pitkävetoomme ottelun lopputuloksesta. Voiton vei Maarit, joka voitti "sievoisen summan" 😉

Vuosi vaihtui lämpöisessä yössä rakettien paukkuessa ympärillämme. Naapuruston pojat tekivät tuttavuutta Eemelin ja Eemilin kanssa ja pojat ampuivat raketteja yhdessä kadulla. Suojalaseista täällä ei ollut tietoakaan ja yksi pikkupoika ajeli pyörää rakettisuihku kädessään... Paljonkohan täällä tulee silmävammoja?

Tänään ajelimme Evergladesin luonnonpuistoon. Puisto on Yhdysvaltojen kolmanneksi suosituin luonnonpuisto, jossa suoalueet ja niiden eläimet saavat elää luonnontilassa. Tarkoitus oli nähdä alligaattoreita, kilpikonnia ja pelikaaneja. Pelikaanit jäivät näkemättä, mutta alligaattoreiden näkeminen luonnossa oli huikeaa!  Näimme myös paljon erilaisia lintuja, upeita perhosia ja käärmeen... Alligaattoreita Laura laski nähneensä 11 kpl ja lisäksi poikasia. Muutama oli aivan kosketusetäisyydellä, mutta emme sitten silittäneet...

Koko alue toi mieleeni sadun Bernardista ja Biancasta, jotka pelastivat Penny -tytön Ilkeän Meduusan luota. Sadussa väki asui vanhalla jokilaivalla rämeellä. Aivan kuin olisin käynyt siis sadun maisemissa tänään.

Päivän päätteeksi olimme hydrokopteri ajelulla suolla. Kuulimme paljon tietoa alligaattoreista. Kuvassa oleva yksilö oli 40-50 vuotta vanha uros, jonka hampaat olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Se oli menettänyt ne ehkä taistelussa toisen uroksen kanssa tai haukatessaan kilpikonnaa... Alligaattorit syövät pääasiassa kalaa, joten alueen linnut saavat elää niiltä rauhassa. Alligaattori voi kasvaa jopa 10 jalkaa pitkäksi. Hydrokopterin kyydissä tukka hulmusi ja helteestä hikinen iho jäähtyi. Nopeutta oli varmaan 60km/h. Aika ajoin tuntui kuitenkin aivan kuin olisi ollut kaislikkoisella merellä Suomessa. Paitsi ne alligaattorit....

Viimeinen vuorokausi on ollut yhtä juhlaa. Suomessa teillä on jo vuosi vaihtunut, mutta meillä täällä on siihen aikaa vielä vajaa kolme tuntia. Eilen illalla juhlimme Sofian 17-vuotis synttäreitä. Maarit osti kakun ja lauloimme Happy birthday to you 🎶🎶🎶🎶. Kakussa toivotettiin jo hyvää uutta vuotta, mutta ei haitannut juhlintaa. Kakku oli myös sen verran makeaa (myös Lauran mielestä eli silloin on TODELLA makeaa) että jäi myös tähän iltaan.

Tänään lähdimme aamulla ostoksille outlet ostoskeskukseen Sawgrass mills mall. Huokaus... Siellä oli aivan kaikkea! Me naisissa tavoitimme sulkemisajan aivan liian pian. Miehille kisaväsymys tuli jo hieman aiemmin.... 

Ostoksia kertyi auton takalaatikollinen, hintatasokin oli sopiva joulunjäleisine alennusmyynteineen. Vaatteita, tuliaisia, muistoja....

Iltaa varten on kuohuviini jäähtymässä ja poikia varten paukkuja. Naapurin jo paukuttelevat. Hyvää uutta vuotta 2016 jokaiselle blogin lukijalle!