Söimme koneessa mielenkiintoisen näköisen aamiaisen. Laatikko oli niin suloinen, että sisältö tuotti pienen pettymyksen. 

Ajan lisäksi lämpötilan muutos oli hurja! Vaikka Floridassa lämpötila parina viimeisenä päivänä olikin vähän viileämpi, lähdimme +70 F asteesta ja palasimme -24C asteen pakkaseen. Muutosta siis sellainen 50 astetta. Sen kyllä tunsi! Näkymä lentokoneen ikkunastaan oli viileä. 

Koneessa oli useita japanilaisia, jotka koneesta ulos astuessaan kuvasivat toisiaan kun hengitysilmakin jäätyi ❄️💨. Hauskaa! Toisilla oli edelleen shortsit ja lyhythihainen paita, hrrr 😱. Pakkasesta huolimatta oli mukava palata Suomeen. Floridassa asuvat suomalaiset sanoivat, että Suomen ilmasto ei ole ihmisen asumista varten... Ajatuksissani kuitenkin palaan vielä. En ehkä Floridaan, mutta jonnekin toisaalle... 🤔✈️📫🇱🇷

Tavaraa todellakin on aika paljon enemmän kuin tullessa. Laukussa olleet lakanat aiotaan onneksi heittää pois ja niiden sijalta laukuissa on tilaa. Täällä näyttää tältä:

Oikeastaan on ihan mukava päästä jo kotiinkin, vaikka ihanat kaksi viikkoa on ollut. Ehkä juuri siksi? Edessä vaan on taas pitkä lentomatka ja aikaero palatessa on raskaampi. Oikeastaan tänne tullessakin meni ensimmäinen viikko niin, että sammuimme illalla aikaisin ja aamulla kuuden maissa uni tahtoi jo päättyä. Nyt en ole kyllä viikkoon enää ajatellut päivällä, mitä kello on Suomessa. 

Muutamia asioita on ollut tarkoitus jakaa täällä blogissa, mutta ei ole ollut sopivaa kohtaa, jonne ne kirjoittaisin, niin kirjoitan niistä nyt. Pakkauskoot täällä kaupassa ovat kyllä mielenkiintoisia. Maitoa ja mehua myydään kanistereissa! Muistin sen kyllä aikaisemmilta käynneiltä, mutta edelleen se jaksaa ihmetyttää. Miten täällä pienet lapset mahtavat oppia kaatamaan itse maitoa, kun se tuottaa hankaluuksia isommillekin. Myöskään hedelmien painot unsseissa ym. ei oikein mene jakeluun. Ja ruoka, se on kallista. Paljon kalliimpaa kuin Suomessa. Kerran ostimme perunoita ja nekin maksoivat yli 4 dollaria arviolta pari kiloa! Sellaiset ei niin hyvin tienaavat ihmiset saavat täällä palkkaa 7 USD tunnissa. Miten ne elää?

Täällä on näkynyt ihmisten pihoissa paljon kaikkea söpöä, mutta eniten ihailen täällä olevia postilaatikoita. Ne ovat juuri sellaisia kuin elokuvissa, mutta usein hienosti viimeisteltyjä ja tähän aikaan vuodesta tietysti jouluisesta koristeltuja. Tässä kuva yhdestä, jonka ohi tänään kävelin.

Kolmas asia, josta on koko viikko pitänyt kirjoittaa, on kuu. Jouluna se oli kaunis pyöreä, kuten teillä Suomessakin, mutta kun se alkoi pienentyä, se väheni ylhäältä päin, ei sivusta kuten Suomessa. Tällaista en muistanut enkä tiennyt. Kuu oli jännän näköinen, mutta valitettavasti mulla ei ollut koskaan kameraa mukana kun sitä ihailin ja ajattelin aina huomenna ottavani siitä kuvan. Nyt se on valitettavasti myöhäistä.

Tänään kävimme vielä kävelyllä Lantanan jollain "luontopolulla". Ihailimme rannalla olevia hulppeita taloja. Kävimme myös suomalaisen omistamassa kahvilassa kahvilla ja kuulimme, että Lantanassa asuu noin 10 000 suomalaista. Yllättävän vähän heitä on siihen nähden näkynyt, paitsi eilen jääkiekko-ottelussa. Liikkuessamme olemme nähneet enemmänkin ruotsalaisia. Nyt jatkan vielä pakkaamista. Aamulla menemme vielä ulos aamiaiselle, siivoamme ja lähdemme lentokentälle. Loppiaisiltana sitten toivottavasti Suomessa.

Eilen jäi blogi kirjoittamatta. Vietimme rentoa päivää "kotosalla". Kävimme myös rannalla ja hyvä niin, sillä tänään lämpötila putosi yli kymmenen astetta ja yllättävin tuntuu kovin viileältä. Nyt taitaa kuitenkin olla se tavallisempi sää vuodenaikaan nähden täällä. Lämmin on silti edelleen.

Tänään palasimme naisissa Sawgrass mills ostarille, kun jotain tuntui viimeksi unohtuneen ostaa. Ei hätää, sillä tilanne korjattiin tänään! Nyt huolettaa ainoastaan Matkalaukkujen paino paluumatkalla. Visa lasku huolettaa sitten vasta kotona....

Illalla suuntasimme sitten Panthersien jääkiekko-otteluun. Halli oli valtava ja väkeä paljon. Tunnelmaan pääsi hyvin mukaan, vaikka mukaan ostettu Suomen lippu jäikin säilytykseen, kun se oli liian suuri.... Ja suuri se ei todellakaan ollut! Ehkä 50cm leveä, mutta siinä oli sitten noin tuuma liikaa. Kysyin, eikö lippua voisi leikata vähän. Johon turvatarkastaja vastasi että onko sinulla sakset! No ei ole ei teräasetta mukana....

Istuimme korkealla katsomossa, mutta jäälle näki hyvin. Katsomosta myös näki, että peliä seurasi enemmänkin suomalaisia. Isojenkin lippujen kanssa.... Panthers voitti ottelun Minnesotaa vastaan 2-1. Oikeastaan osa tunnelmasta oman pään sisällä puuttui, kun itselle oli aivan sama kumpi joukkue voittaa. Jännitys kuitenkin tiivistyi omaan pitkävetoomme ottelun lopputuloksesta. Voiton vei Maarit, joka voitti "sievoisen summan" 😉

Tänään ajelimme Evergladesin luonnonpuistoon. Puisto on Yhdysvaltojen kolmanneksi suosituin luonnonpuisto, jossa suoalueet ja niiden eläimet saavat elää luonnontilassa. Tarkoitus oli nähdä alligaattoreita, kilpikonnia ja pelikaaneja. Pelikaanit jäivät näkemättä, mutta alligaattoreiden näkeminen luonnossa oli huikeaa!  Näimme myös paljon erilaisia lintuja, upeita perhosia ja käärmeen... Alligaattoreita Laura laski nähneensä 11 kpl ja lisäksi poikasia. Muutama oli aivan kosketusetäisyydellä, mutta emme sitten silittäneet...

Koko alue toi mieleeni sadun Bernardista ja Biancasta, jotka pelastivat Penny -tytön Ilkeän Meduusan luota. Sadussa väki asui vanhalla jokilaivalla rämeellä. Aivan kuin olisin käynyt siis sadun maisemissa tänään.

Päivän päätteeksi olimme hydrokopteri ajelulla suolla. Kuulimme paljon tietoa alligaattoreista. Kuvassa oleva yksilö oli 40-50 vuotta vanha uros, jonka hampaat olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Se oli menettänyt ne ehkä taistelussa toisen uroksen kanssa tai haukatessaan kilpikonnaa... Alligaattorit syövät pääasiassa kalaa, joten alueen linnut saavat elää niiltä rauhassa. Alligaattori voi kasvaa jopa 10 jalkaa pitkäksi. Hydrokopterin kyydissä tukka hulmusi ja helteestä hikinen iho jäähtyi. Nopeutta oli varmaan 60km/h. Aika ajoin tuntui kuitenkin aivan kuin olisi ollut kaislikkoisella merellä Suomessa. Paitsi ne alligaattorit....

Tänään lähdimme aamulla ostoksille outlet ostoskeskukseen Sawgrass mills mall. Huokaus... Siellä oli aivan kaikkea! Me naisissa tavoitimme sulkemisajan aivan liian pian. Miehille kisaväsymys tuli jo hieman aiemmin.... 

Ostoksia kertyi auton takalaatikollinen, hintatasokin oli sopiva joulunjäleisine alennusmyynteineen. Vaatteita, tuliaisia, muistoja....

Iltaa varten on kuohuviini jäähtymässä ja poikia varten paukkuja. Naapurin jo paukuttelevat. Hyvää uutta vuotta 2016 jokaiselle blogin lukijalle!

Toisena puistopäivänä suuntasimme Universal Studioille. Jaloissa hieman jo tuntui ensimmäinen puistopäivä, mutta urheasti suuntasimme puistoon. Jälleen huomasimme, että "iloksemme" meidän ei täälläkään tarvinnut olla aivan yksin... Ostimme hopper liput, joilla pääsi saman päivän aikana sekä Universal Studioille että Adventure Islandille. Hinta hengeltä pyöreästi 150 USD! Molemmat puistot kattavan lipun halusimme myös siksi, että Happy Potterin maailma on sijoitettu puoliksi molempiin puistoihin ja halusimme nähdä sen kokonaan. Sinne ensimmäisenä suuntasimmekin, kun ajattelimme että ruuhka olisi silloin pienempi. No, jonotusajat 90-150 min laitteisiin. Ehkä joku muu oli ajatellut samoin? Maa oli kuitenkin upea ja varsinkin Tylypahkan koulun sisällä kulkeva jono ja laite olivat jokaisen jonotusminuutin arvoisia!

Viistokujalla kiertelimme kaupoissa ihastelemassa. Laura sovitti päälleen Rohkelikon viittaa. Hintaa viivalla yli 100 dollaria, joten emme ostaneet... Myynnissä oli vaikka mitä hienoa, mutta Potter hintaan...

Viistokujalta jatkoimme matkaa Tylypahkaan. King's Gross asemalla jännitimme, miten tällaiset jästit mahtavat päästä portista 9 3/4, mutta kaikki läpäisimme portin ja pääsimme jatkamaan matka junalla. Kuvassa Laura portilla.

Puistossa oli montamuutakin hienoa laitetta ja maata Harry Potterin lisäksi. Pakenimme mm. Dinosauruksia Jurassic Parkissa sekä matkasimme Simpsoneiden kanssa seikkailussa jättikokoisen Maggin kanssa. Kahden puistopäivänä jälkeen kuitenkin jalat painoivat sen verran, että päätimme palata illalla takaisin Lantanaan, varsinkin kun kolmas yö motellissa ei enää houkutellut...

Tuliaisena ja kotiinviemisinä ostimme jokamaun karkkeja, joista muutamia jo maistelimme. Suuri osa maistuu hyvältä, mutta Laura ei oikein pitänyt makkaran makuisista eikä Eemeli korvavahalta maistuvasta. Eevert osti itselleen Harry Potterin taikasauvan ja Laura Hermionen. Puistossa sauvalla sai taikoja aikaan, mutta katsotaan tien toimivat kotona. Uskallatteko tulla taiottaviksi...?

Sunnuntaina lähdimme siis ajamaan Orlandoon. Ajomatka oli noin 3 tuntia ja ajoimme sen navigaattorin ohjaamana Florida Turnpikea pitkin. Tie oli yllättäen vain kaksi kaistainen molempiin suuntiin, mutta nopeusrajoitus 70 mailia tunnissa. Sekin tosin on alle 120 km/h joka Suomessa kuitenkin suurin sallittu nopeus. Meno oli kuitenkin aika harhaa kun liikennettä oli niin paljon ja matkalla näimme myös sen todellisuuden, että onnettomuuksia sattuu.

Perille päästyä motellimme oli pienoinen järkytys. Tiesimme kyllä että varaamamme yösija ei ole mikään luksus, koska motellissa oli tarkoitus vain nukkua. Tämä kuitenkin vaikutti jo kyseenalaiselta siihenkin. Jos ollaan positiivisia niin sijainti puistoihin nähden oli hyvä, palvelukin ystävällistä ja.... Siinä ne sitten olivatkin.... Huoneet olivat likaisia, kaikkialla oli tahmeaa ja hieman epäilytti olivatko lakanatkaan puhtaita. Myöskään WC:n ovi ei mennyt meidän huoneessamme kiinni. Päätimme luottaa edes puhtaisiin lakanoihin ja jäädä. Ensimmäisen illan vietimme Disney springs -kadulla, jossa oli kauppoja, valoja ja jouluista Disneyn tunnelmaa. Täällä on niin ihana kulkea illalla ulkona, kun ilma on niin lämmin että toppi ja shortsit ovat silloinkin mukava asu. Myöhään palasimme motelliimme ja päätimme kaatua sänkyyn. Viimeisen WC kävijän kohdalla pytty kuitenkin tulvi yli ja sen sisältö lattialle. Onneksi pytyssä oli vain ykköstä. Selvisi miksi ovi ei siis mennyt kiinni... 

Maanantai aamuna suuntasimme sitten Disneyn Magic Kingdom puistoon, kuten todella moni muukin... Tosin osaisimme varautua ruuhkaan, mutta emme ehkä aivan tällaiseen. Puisto oli kuitenkin hieno, kuten kaikki ne laitteetkin joihin sitten jonotimme. Kummitustaloon jonottaessamme takanamme jonottavat paikalliset kiinnittivät huomiota puheeseemme ja perheen tyttö kertoi olleensa vaihto-oppilaana Suomessa Lappeenrannassa. Suomea hän ei ollut oppinut puhumaan, mutta oli tunnistanut kuitenkin puheemme. Tämä ei myöskään ollut ainoa kerta, kun vierelläolijan kyselivät mistä tulemme, kun eivät tunnistaneet puhettamme. Hauskaa, että kysyivät!

Kuvia puistosta olisi vaikka kuinka, mutta liitän tähän nyt muutaman. 

Lauran takana Tuhkimon linna.

Päässämme korvilla varustetut tonttulakit. Toinen Minnin ja toinen Mikin. 

Tuhkimon linna illan valaistuksessa. Illalla linnan ympäristössä oli huikea ilotulitus. Jokaisen mielestä upein ikinä. Se kestikin lähes 15 minuuttia. Kuvasin siitä pienen videon, mutta en saa sitä tänne liitettyä. Voin korkeimman myöhemmin uudelleen. Tosin laitan sen varmaankin fb:n uudenvuoden tervehdykseksi...

Miamissa pysäköimme parkkitaloon, jonka veloitus vaatimattomat 3 USD puoli tuntia... Hieman kylmäsi, mutta ei täällä oikein voi edullisempaa lähteä etsiskelemään. Kävelimme Lincoln avenueta pitkin kohti rantaa. Kadun varrella oli paljon houkuttelevia kauppoja ja kun varsinainen ostopäivä on vielä edessä, ne aluksi vetivät kovasti puoleensa osaa joukosta. Koko porukan yhteisen sovun säilymisen vuoksi shoppailusta tällä kertaa luovuttiin kuitenkin. Hinnat olivat myös korkeita ja totesimme, että täältä ei varmaan mistään löydy yhtä kallista ostospaikka kuin tämä...

Ostoskadun jälkeen oli kohteena Art Deco alue värikkäine taloineen. Kesti hetken ennenkuin tajusimme jo olevamme kyseisellä alueella, sillä talot eivät juuri muusta ympäristöstä eronneet... Enemmänkin mielenkiintoa herätti ohi ajaneet moottoripyörät, jotka vaikuttivat sekä kokonsa että äänenvoimakkuutensa ansiosta.

Lopuksi kävimme vielä Miami Beachillä. Ranta oli pitkä ja hieno, mutta varsinainen uimaranta ei tähänastisista eronnut. Toki rannalla oli niitä värikkäitä ja hienoja uimavahtien koppeja. Näimme myös sen joka on mainoksessa, jossa vii aar  töö saunalahti missöneriis from Finland...

Kävelyn päätteeksi istahdimme vielä uimaan. Vaatteiden vaihtamiseen ei ollut sisätilamahdollisuutta, joten vain osa väestä ui tällä kertaa. Rannalla oli myös punaiset liput, joten aallot olivat voimakkaampia kuin tähän asti. Jostain syystä havahduimme siihen, että ympärillämme oli paljon samaa sukupuolta olevia pariskuntia... Huomasimme valinneemme rantakaistaleen, joka sijaitsi sateenkaarilippujen välissä...

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että suuren maineen Miami ja paljon puhutut nähtävyydet eivät meitä tänään vakuuttaneet. Onneksemme saimme palata takaisin "kotiin" Lantanaan..

Jossain kohtaa rantavahti vihelsi pilliinsä ja viittoili poikia. Jostain syystä kylmäsi vähän, että mitä ovat nyt tehneet väärin turvallisuuden vuoksi, mutta vahti heittikin pojille amerikkalaisen jalkapallon! Sitä sitten vuorollamme heiteltiin kaikki. Kysyimme paikallisilta vähän heittovinkkejä ja taas saimme ystävällisiä vastauksia naapuripeitolta. 

Mereen kahlatessa huomasimme, että veden alla pari metriä rannalta merelle päin oli jokin kova betoni. Tämä oli vanha rantatie, joka on ajan kuluessa jäänyt veden alle. Kiitos vinkistä Eliisa - siihen olisi aallokossa taatusti loukannut itsensä jos ei olisi sen olemassaolosta tiennyt etukäteen.

Ennen rannalle menoa kävimme ostamassa kaikille tonttulakit. Todellinen tarkoitus oli ottaa joulutervehdyskuva, mutta oikeasti ne kuitenkin suojasivat myös auringolta. Eemelin mielestä myös tukkia pysyi tuulessa hyvin pois silmiltä sen avulla...

Hyvää joulua jokaiselle, joka blogia lukee!

Toisessa kuvassa tytöt kirjoittavat hyvän joulun tervehdyttää hiekalle - suomeksi!

Illalla ripustimme takan reunalle joulusukat sen toivossa että joulupukki vierailisi yöllä ja toisi lapsille lahjoja. Aamulla toive oli toteutunut!!! Tänään joulupäivänä aiomme valmistaa illalla jouluaterian. Ostimme kinkun, mutta muuta jouluruokaa emme tee. Tunnelmasta emme kuitenkaan aio tinkiä!

Uimaan emme kuitenkaan päässeet sillä aallot olivat suuria ja tuuli kova. Juttelimme jonkun paikallisen kanssa ja hän kertoi, että nyt on nousuvesi ja vesi peittää kohta koko rannan eikä voi uida. Toinen syy uimakiellolle oli rannalla olevat siniset ötökät, jotka olivat nimeltään jellyfish ( ejä). Suomentamalla selvisi, että ovat meduusoja.... Toki tuon olisi voinut arvatakin... Kun kyseisiä juttuja ei näy rannalla, niin uimaan voi mennä ja näin pitäisi olla tänään eli kohta suuntaammekin uudelleen rannalle.

Illalla kävelimme naapurustossa ja ihailimme naapureiden jouluvaloja  - lumiukkoja, paketteja, lumihiutaleita ja muita. Osa taloista on aivan täynnä valoja ja toisilla ei ole mitään.